Sadutuskoulutuksessa sadutettiin 

Kuulto-hankkeen toimijatahon työntekijät viettivät perjantai-iltapäivän 26.10 sadutuksen parissa. Tutkija / kouluttaja Elina Fonsen Tampereen yliopistolta johdatteli kuulijat sadutuksen historian ja teorian kautta käytännön harjoituksiin. 

Sadutusmenetelmää käytetään kuulto-hankkeessa lasten sekä ikäihmisten tarinoiden keräämisessä.  

Osallistujia oli ohjeistettu ottamaan mukaansa kotiseutuun liittyvä kuva tai esine.

Saduttaminen vaatii keskittymistä ja puhujan tarkkaavaista kuulemista

Hiljainen tieto ja oma sisäinen puhe muuttuu tarinoiksi

Oman vaarin veistämät pienet puurattaat virittivät tarinaan 

Kotipaikan kirkko ja sen maalaukset olivat tässä yhden tarinan aiheena

Osallistujien toinen toistensa sadutus tuotti hienoja ja koskettavia henkilökohtaisia tarinoita. Sadutus toteutettiin pareittain. Toinen kertoi ja toinen kirjasi sanatarkasti ylös parinsa tarinan. Kun tarina oli valmis ja sadutettavan hyväksymä, osat vaihtuivat. Lopuksi parit lukivat toistensa tarinat vuorollaan yhteisesti kaikkille. 

Tässä yhden osallistujan kertoma tarina ja tarinaan liittyvä kuva esineestä.

Tämä posliinimuki on seurannut kertojan mukana kaikkialle lapsuudesta asti

Osallistujan tarina:

Olen nähnyt tämän mukin ensimmäisen kerran n. 4-5 -vuotiaana 70-luvun alussa ystäviemme mökillä. Ihastuin siihen heti, kun se oli siellä Tiinan hyllykössä. 

Vietettiin paljon aikaa siellä heidän mökillään, ja aina jotekin ihastelin tätä posliinikuppia. Eikä sitä otettu koskaan leikkeihin. Se oli vain koristeena hyllyllä.

Sitten kävi niin, että tämä helsinkiläisperhe halusi luopua mökistään ja tarjosivat sitä meidän perheelle, että olisimmeko kiinnostuneita. Ja minä ilmaisin, että ilman muuta, kun siellä on se kuppi, niin minä haluan, että se mökki ostetaan.
Niin meillä on sitten mökki ja kuppi.