Ikäihmisten joulumuistoja
Heikin joulutarina
Meillä oli jouluruokia ja tietysti joulukuusi. Ja meitä kun oli kuusi lasta niin pukkikin tuli, ja sitten meillä oli kinkku ja kaikki jouluruuat oli.
Joulupukkikin tuli, mutta joulupukki tuli aina silloin kun isä sano, että meen talliin hevosia syöttään, sitten tuli se joulupukki...saatiinhan siihen aikaan lahjojaki enimmäkseen puusta tehtyjä tai muita kotona tehtyjä lahjoja tai kirjoja, satuprinssi taikka joku tämmönen.
Jouluaamuna mentiin sitten hevosella kirkkoon ja lapsetkin pääsi mukaan jos vaan mahtu. Kaikki lapset ei mahtunu mutta aina joku pääsi. Joulukirkosta tultua tietysti oli joulupäivällinen. Ruuat oli samanlaisia kun nykyään oli; lanttulaatikkoa, rosollia, perunalaatikkoo, rusinasoppaa ja riisipuuroo, kalaa. Tämmöstä se oli ja sitten sitä sahtia, joka ei menny päähän, se oli semmosta mietoo.
Joulupöydässä oli sota-aikaan usein siirtolaisia, mummukin tuli aina jouluna pöytään taloon. Sota-ajan joulut ei olleet erilaisia kun rauhan aikana maalla, puuttui vain kahvia ja sokeria.
Muistan kun 6-8 vuotiaana sain sellasen puusta tehdyn lehmän ja minä ihastun siihe kauheesti, mutta meillä oli sitten semmonen yks mies töissä, hän astu vahingossa sen lehmän päälle ja se meni rikki. Itku tuli mutta tämä mies teki mulle sitten uuden.
Heikki Tuomaala 10.12.2012
Sylvi Lampisen joulumuistoja
Äiti teki itte laatikot ja kaikennäköstä, mutta ei näin paljo kun nytte tehdään. Se oli vaan perunalaatikko ja porkkana. Ku meillä oli sillon pieni kasvimaa, siellä talon takana. Siitä se teki sitte ja eihän silliä eikä mitään siellä maalla, eikä kinkkuja. Äiti teki itte mustaamakkaraa. Ja semmosta sitte teki kaikkia, mitä itte voi tehdä joulupöytään. Ja riisipuuroo kyllä jo sillon sai. En muista kuinka pienenä ens kerran oli riisipuuroo, kun mää sain, mutta en mää ollu koulussa vie, kun sain ens kerran riisipuuroo.Tuleeko mieleen, millaisia ne lapsuuden joulut oli, nyt kun on joulu tulossa?
Minusta ne oli oikein hauskaa, mutta kun minäkin kun olin alle kouluikänen niin kun mä tunsin aina sen pukin vaikka koetettiin etten mä olis tuntenu ja mä olin vihanen sitte kun mä tunsin kuka oli pukkina. Menin ensin pöydän alle piiloon. ja sitte sieltä mä huusin etten mää tuu kun toi pukki on se ja se.
Mitä sitten joululahjaks sai siihen aikaan?
Sukkaa ja tumppua ja semmosta oli sitte paketissa. Äiti kuto niitä. Kyllä mä ne näin, kun se niitä kuto, enhän mä sillo tienny mihin se niitä kuto. Mutta sitte kun mä näin ne taas paketissa. Ei sillo mitään muuta ollu, jotain piparia oli pistetty, että oli jotain hyvää. Sota-aika, niin ei sillon paljo mitään saanu. vanhemman siskon ja toisen siskon vaatteista mulle tehtiin sitte aina vaatteitakin, kun ei saanu mitää.
Ne oli tampereella töissä sillon jo ja sitte ni, ne aina toi sitte mulle, sitte kun ne oli tuolla, Finnlaysonilla töissä, ne toi kankaanpalasia sieltä ja ompelivat mulle sitte niistä mekkoja, koulumekkoja. ja vaikka lapsuus oli tommosta, mutta mä olin hyvin onnellinen, en mä ollu tottunu parempaan.
Sinikka Koskisen joulumuistelua
Mitenkäs ne lapsuuden joulut, millaisia ne oli?
No, kyllä meidän äiti aina järjesti kato joulun ja ne oli aina sitte niitä semmosia itsetehtyjä tumppuja ja sukkia ja semmosta mitä sitte lahjaks sai että, ei meiän äiti sitte pystyny niinku sitte kato mitään ihmeepiä laittamaan ja tota mutta aina niitä leivottiin ja tehtiin kaikennäköstä. Ja sitte meillä aina kokoontu kotona aina sitte tota semmonen ryhmä tuli aina sitte niitä äitin ystäviä ja ne sitte ja totta kai minä mukana sitte yhtenä täyty olla kuuntelmassa niitten juttuja kato, kun ne kertoivat jotakin salaisuuksia ja tota noin. Mut mää aika paljon jouduin hoitamaan sitä pikkuveljeeni just näissä hetkissä.
Millaisia jouluruoat oli silloin?
Melko lailla samoja ruokia, kun nykyäänkin. Kun eihän meitä ollu kato niin montaa, ei meille sillai tullu mitää isoo porukkaa. Mun ja veli ja sisko, ni niillä oli oma elämä. Mitä me laitettiin, ihan sillain pienesti laitettiin jouluruoat. Ja pipareita paistettiin pullaa tehtiin ja kaikkia tämmösiä ja mää sitte olin aina välillä lapsenvahtina, että äiti pysty tekemään niitä.
Meillä semmonen kato kamari ja keittiö vaan semmosessa puutalossa, asuntona ja sitte tota ja sit mun äiti oli siellä kato jouluaattonakin, kun sauna lämpes niin sen täyty olla sielä heittelemässä kato löylyä. Semmonen kun siltä huudettiin, että löylyä lisää, niin sitte se aina heitti löylyä niillle ihmisille. Ja mää olin sitten sen pikkuveljeni kans. sille sitte aina tietysti yritetiin vähän enemmän saada jotain lelua, ku se oli niin paljo pienempi.
